Symbaroum: Seikkailuja Davokarin varjoissa

Luvattu maa - Osa 2

Argaston karavaani jätti leirin taakseen aamunkoitteessa ja vaivalloinen matka Titaanien vuoriston yli oli alkanut. Vankkurit kulkivat hyvää tahtia metsäisen maaston läpi kiemurtelevaa tietä pitkin, kulkien kukkuloiden ja matalien kanjonien läpi. Välillä korkeimmista kohdista pystyi näkemään pohjoisessa siintävät vuoret. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta saaden karavaaninjohtaja Argaston kehaisemaan ääneen Auringonjumala Priosin siunanneen matkan.

Vuoret.png

Pitkän matkapäivän päätteeksi oli aika leiriytyä vuorten varjoon. Karavaanin pysähdyttyä lähelle vuorilta laskevaa virtaa ja Thamonin autellessa hevosten kanssa, Kapteeni istahti polveaan hieroen kannolle ja hörppäsi ahnaasti vesileilistään. “Haluatko että katson polveasi pomo?”, kysäisi Tur nähdessään Kapteenin irvistyksen. “Ei tarvitse kuomaseni, vanha vaiva vain kolottaa”, hymähti Kapteeni “kiitos kuitenkin tarjouksesta”.

Yhtäkkiä ylempää virran rannan suunnalta alkoi kuulua huutoa. Hevosia juottamassa ollut Thamon ehti ensimmäisenä paikalle ja näki joenrannassa tajuttomana ja verissäpäin makaavan miehen, joka paljastui Ordo Magican noviisi Bartolomiksi. Tur saapui myös vikkelästi paikalle ja yhdessä Thamon ja Tur onnistuivat virvoittamaan tajuttoman nuorukaisen. Hetkeen tokkuraisesta noviisista ei saatu mitään järkevää tolkkua, mutta yhtäkkiä nuorukainen tuntui selviävän kuin taikaiskusta. Hän taputteli kaapuaan ja kaivoi sen taskuja ja poimuja hätäisesti. “Se on poissa!” noviisi huudahti epätoivoinen irvistys kasvoillaan samalla kun hän heittäytyi polvilleen etsimään jotakin joenrannan kivikosta, “Aurinkokivi, se on poissa! Varkaita!”.

Selvisi että Bartolom oli tullu joenrantaan virkistäytymään ja joku oli kolkannut hänet ja varastanut Aurinkokiven, taikaesineen jonka avulla noviisi pystyisi takaamaan turvallisen sään vuoriston ylityksessä. Argasto kauhistui uutisen kuullessaan ja ilmoitti ettei uskaltaisi johtaa karavaania Titaaneille, ellei Aurinkokiveä löydettäisi. Karavaanin väestä kaikki muut olivat paikalla, mutta vaunumies Telkin ystävä Keler puuttui joukosta. Vaunumies ei tiennyt kaverinsa puuhista muuta kuin että Keler oli puhunut jotain “ystävistä”, joiden kanssa hän tapaisi pian. Viipymättä Kapteeni määräsi Thamonin etsimään varkaan jäljet ja barbaariveljekset Belun ja Ludo tarjoutuivat auttamaan etsinnöissä. Jäljet löytyivätkin kahlaamon vastarannalta ja takaa-ajo oli alkanut.

Old_mill.jpg.png

Noin tunnin jälkiä seurattuaan seurue tuli metsän reunaan. Jonkin matkan päässä näkyi joki, sen yli kulkeva silta, sekä sillan kupeessa vastarannalla vanha hylätynoloinen mylly. Thamonin tarkat silmät kuitenkin huomasivat myllyn yläikkunassa varas-Kelerin, joka tarkkaili aukiota, selvästi takaa-ajajia peläten. Koska Telerin kertomuksen mukaan varas olisi saamassa tukea lähtivät takaa-ajajat ylittämään aukiota pusikolta toiselle mutkitellen. Myllyn ikkunassa vartioinut Keler onnistui ampumaan kipeästi raapaisseen nuolen Turin olkapäähän, mutta pian varas oli ahdistettu nurkkaan myllyn ylisillä ja Aurinkokivi löydetty hänen hallustaan. Keler yritti houkutella seuruetta liittymään hänen “ystäviinsä”, mutta Kapteeni päätti pysyä uskollisena Argastolle ja karavaanille. Seurue otti varkaan mukaansa ja palasi sillan yli kohti karavaania.

Samassa myllyn takaisesta metsästä ilmestyi rosvojoukko, jonka johdossa oli Mal-Roganiksi itseään kutsunut mies. Seurueen huomattuaan rosvot ottivat asemat sillan toiselta puolelta Mal-Rogan vaatiessa Aurinkokiveä itselleen. Kapteeni kuitenkin kieltäytyi ja rosvot lähtivät hyökkäykseen sillan yli. Tur oli kaikeksi onneksi sabotoinut vanhan sillan tukipuut ja niinpä se romahti vuolaaseen virtaan rosvojen kärkijoukon astuessa sen vanhoille lankuille. Karavaanileiriä kohti palatessaan Kapteeni ei voinut välttyä ajatukselta että rosvojen johtaja oli vaikuttanut tutun näköiseltä ja että hän oli palvellut Mal-Rogan nimisen miehen kanssa kanssa aiemmin Kuningattaren armeijassa taistellessaan. Mutta se Mal-Rogan oli kuollut jo kauan sitten…

Paluu leiriin oli riemuisa. Argasto määräsi yhden simatynnyrin avattavaksi Aurinkokiven palauttamisen ansiosta ja noviisi Bartolomin kiitoksista ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Varas-Kelerin kohtalon Argasto antoi Kapteenin käsiin ja antoi ymmärtää ettei Keler enää olisi tervetullut karavaanin matkaan. Itsensä kanssa taisteltuaan Kapteeni lopulta päätti päästää Kelerin vapaaksi metsiin ilman varusteita, vain nyökätäkseen pienen merkin Thamonille varkaan poistuessa leiristä. Vain Thamon ja hänen nuoliviinestään puuttuva nuoli tiesivät lopulta mikä kohtalo Aurinkokiven varastanutta lurjusta kohtasi…

Arrowback.png

Comments

Kellerin kohtalohan oli valitettava väärinymmärrys, nuoli jonka piti haavoittaa Kelleriä, että sitä voitaisiin helpommin seurata, olikin sitten kohtalokas. Näin Kapteeni ja Thamon näkee asian. Selvästi kommunikoinnissa parantamista kaikilla osapuolilla. ; )

Luvattu maa - Osa 2
Mordjinni Mordjinni

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.