Symbaroum: Seikkailuja Davokarin varjoissa

Luvattu maa - Osa 3

Aamun sarastaessa matka jatkui ja karavaani jätti metsän taakseen noustessaan mutkittelevaa tietä pitkin ylös vuorille. Vaikka aurinko paistoi edelleen lähes pilvettömältä taivaalta, muuttui ilma ylempänä vuorilla purevaksi ja matkamiehet käärivät huopiaan tiukemmin ympärilleen lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle. Noviisi Bartolom ei kylmästä huolimatta ottanut puheita Aurinkokiven taikuuden käyttämisestä lämpöä varten kuuleviin korviinsa, vaan totesi salaperäisesti että magian lakien mukaan “jokainen sytytetty kynttilä heittää varjoja”. Kapteeni oli nähnyt minkälaisen veron taikuudenkäyttäjät voimistaan maksoivat ja tyytyi puhaltelemaan lämpöä kylmiin sormiinsa ja kohensi turkisreunaisen matkaviittansa kaulusta tiukemmalle pakkasta vastaan.

“Mikä tuo sinunkaltaisesti miehen vuorille?” kysyi sointuva ääni Kapteenin takaa. Mustaviittainen nainen, joka aiemmin oli esittäytynyt Lestraksi, asteli Kapteenin vierelle. “Yndaros” Kapteeni totesi vakavana heilauttaen kättään kohti pohjoista, “olen vihdoin matkalla kotiin.” Nainen osoittautui mielenkiintoiseksi juttukaveriksi ja älykkääksi keskustelijaksi, tervetullutta matkaseuraa siis.

Mountains.jpg

Ylhäällä vuorten välissä aukesi kilometrien levyinen, jo osittain lumen peittämä laakso, jonka läpi tie kulki. Oli selvää että yksikin suurempi lumipyry tukkisi ainoan tien kevääseen asti, joten matkaajat kiittivät jälleen Priosta sään suotuisuudesta. Väsymättömästi karavaani jatkoi matkaansa lähes auringonlaskuun saakka, jolloin Argasto näytti jälleen pysähtymismerkin ja vankkurit ajettiin helposti puolustettavaan ympyrämuodostelmaan petojen ja ryöväreiden varalta. Jokainen kynnelle kykenevä mies ja nainen lähetettiin keräämään viimeisten auringonsäteiden valossa puuta nuotioita varten, yöstä oli tulossa jäätävä.

Kapteeni, Thamon ja Tur olivat juuri saaneet sylinsä täyteen oksia ja risuja kun yhtäkkiä he kuulivat lähistöltä huutoa. Kallionkielekkeen ympäri juostuaan he näkivät barbaariveljekset Belunin ja Ludon taistelemassa jättiläismäistä Nälkäsutta ja pienemmistä susiolennoista koostuvaa laumaa vastaan. Toinen barbaareista näytti saaneen pureman ja aukirevitystä haavasta valunut veri värjäsi lumen . Epäröimättä Kapteeni näytti Thamonille ja Turille hyökkäysmerkin ja kolmikko syöksyi auttamaan tovereitaan.

Wolves.png


Thamonin laukoessa nuoliaan kuolettavasti pienempiin susiin samaan aikaan kun Kapteeni torjui kilvellään jättiläissuden hyökkäyksiä, heittäytyi Tur kuolemaa halveksien haavoittuneen jättiläissuden selkään ja sujautti garrottensa suden kaulan ympärille. Sen jälkeen goblini heittäytyi koko painollaan taaksepäin ja kiristi kuolettavaa köyttä suden kurkun ympärille jokaisella tukehtuvan olennon riuhtaisulla. Epätoivoisesti susi yritti ravistella goblinia selästään, mutta Tur roikkui kaikin keinoin uhrinsa selässä. Vähitellen haavoittuneen eläimen liikeet vaimenivat ja lopulta se makasi maassa Turin yhä kuristaessa sitä kädet täristen. Yllättäen Tur tunsi miten olento hänen allaan alkoi muuttua ja yllätyksekseen hän löysi itsensä istumassa alastoman humanoidin päällä, garrotte edelleen muodonmuuttajan kurkun ympärille kiedottuna. Kapteenin äänessä oli ripaus epäuskoa kun hän totesi ääneen kaikkien mielessä pyörivän ajatuksen: “Mitä helvettiä haltia tekee täällä vuorilla?”

Comments

Mordjinni Mordjinni

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.