Symbaroum: Seikkailuja Davokarin varjoissa

Luvattu maa - Osa 5

Haltioiden poistuttua Argasto pyysi vartiostonsa johtaja Krasin, noviisi Bartolomin, mustaviitta Lestran, barbaariveljekset Belunin ja Ludon sekä Kapteenin telttaansa neuvonpitoon. Pitkään kestäneen keskustelun aikana haltioiden takaa-ajamat barbaarit vakuuttivat syyttömyyttään ja anoivat että heitä ei luovutettaisi varmaan kuolemaan.

“Yhtä hyvin voisitte pistää tikarin rintaani tässä ja nyt” totesi Ludo avaten teatraalisesti tukikaansa kuvitteellista tikarinpistoa varten.

Barbaariveljekset poistettiin teltasta ja kaikki esittivät näkemyksiään tilanteesta Argastolle.

“Haltiat eivät metsästä heitä syyttä” mustaviitta Lestra aprikoi, “heidät tulee lyödä kahleisiin ja viedä vuorten pohjoispuolelle veljieni Iltahämärän munkkien luostariin hoivattaviksi. On vielä paljon mitä emme tiedä turmeluksesta ja Davokarin varjoista. On Prioksen tahto että turmeltuneet tuodaan hänen tykönsä.”

“Tietenkin annamme heidät haltioille” ärisi vartiokapteeni Kras, “parempi he kuin minä. Haltioiden kanssa ei ole leikkimistä ja jos et ole sattunut huomaamaan olemme varsin suojattomia tässä paikassa.”

Puheenvuorot vaihtelivat puolesta ja vastaan ja lopulta tilanne kärjistyi siten että kaikkien katse oli kiinnittynyt Kapteeniin.

“Kapteeni, olet osoittanut että olet mies joka osaa toimia vaikeissa paikoissa.” virkkoi Argasto “sinun sanasi ratkaisee asian.”

Kapteeni mietti tilannetta. Hänen kaikki vaistonsa sanoivat että veljeksissä oli jotakin vialla. Kapteeni ei tiennyt mitä, mutta totisesti haltiat eivät olisi heidän perässään näin kiivaasti jos veljeksillä olisi puhtaita jauhoja pussissaan. Mutta veljekset olivat taistelleet hänen ja hänen miestensä rinnalla ja Kapteeni ei koskaan hylkäisi taistelutovereitaan.

“Valmistautukaa taisteluun. Emme luovuta heitä.”

kapteeni2.png

Comments

Mordjinni Mordjinni

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.