Symbaroum: Seikkailuja Davokarin varjoissa

Luvattu maa - Osa 6

Thamon tuijotti herkeämättä lumisateen luomaan valkoiseen verhoon ja yritti puhtaalla tahdollaan saada sen paljastamaan lähestyvän vihollisen. Kapteeni seisoi vankkurin kuskipukilla ja Tur kyykisteli toisen vankkurin pyörän takana. Myös barbaariveljekset seisoivat lähistöllä hiljaa keskustellen. Muut karavaanin vartijat oli asetettu Kapteenin ja vartiopäällikkö Krasin johdolla suojaamaan karavaania muista hyökkäyssunnista.

“Tulkaa jo senkin paskiaiset” Thamon kuuli Kapteenin mutisevan itsekseen. Vakava barbaari nyökkäsi itsekseen ja venytti pakonomaisesti pakkasen kuivattamaa jousenjännettä, se ei saisi katketa taistelun keskellä.

Samassa vaunukehän toiselta laidalta kuului huutoja. Taistelu oli alkanut.

“Pysykää paikoillanne” Kapteeni sanoi hiljaisella äänellä, “Thamon, silmät!”

Barbaari tähyili lumisateeseen kiroten huonoa näkyvyyttä. Yhtäkkiä lumisateen keskeltä ilmestyi suunnattomalla porolla ratsastava, Godraiksi itseään aiemmin kutsunut haltia, joka liukui ratsun pysähtymättä alas jatkaen saumattomasti liikettä ryntäykseen kohti puolustajia ja ampui nuolen, joka raapaisi ikävästi Thamonin kylkeä. Kuuman myrkyn levitessä Thamonin vereen tämä irvisti ja syöksyi auttamaan hyökkääjän kimppuun rynnännyttä Kapteenia. Tur manasi vaunun alla peikkolaiskielellä ja juuret nousivat routaisesta maasta sitomaan haltian jalat vaikeuttaen tämän liikettä.

Haltia iski helposti Thamonin ja Kapteenin hyökkäykset sivuun ja heitti paikalle tullutta Belunia veitsellä rintaan. Veren purskahtaessa yllättyneen barbaarin suusta tämä rojahti polvilleen hankeen rinnassaan törröttävää tikarinkahvaa tuijottaen. Samassa Belunin silmät muljahtivat ympäri hänen päässään, ja hänen silmistään, korvistaan ja nenästään alkoi suihkuta verta. Barbaari kuoli hirvittävän kuoleman kun jokin kammottava repi hänet kappaleiksi sisältäpäin. Olento oli pään verran pisimpää miestä pidempi, veri peitti sen paljaat mustat lihakset ja sen luupiikikkäästä selkärangasta kasvoi päähän luinen kruunu. Vihantäyteisellä äänellä ulvoen Kammotus syöksyi Kapteenia kohti upottaen veitsenterävät luukyntensä tämän kilpeen.

promisedland.png

Tilanne oli muuttunut, aiemmasta vihollisesta oli tullut liittolainen ja sekä haltia Godrai että Kapteenin seurue käänsivät aseensa Kammotusta vastaan. Myös Ludo oli liittynyt taisteluun ja kauhusta itkien puolusti hirviöksi muuttunutta veljeään seurueen hyökkäyksiltä. Veri värjäsi valkoisen lumen ja ainoat äänet olivat Kammotuksen ulvonta, Ludon nyyhkytys ja Kapteenin lyhyet käskyt hänen ohjatessaan Thamonia ja Turia taistelun tiimellyksessä.

Symbav_likuvio.png

Kapteeni viskasi huohottaen rikkirevityn kilpensä maahan ja kääntyi kohti haltiaa. “Jatkammeko siitä mihin jäimme, vai kerrotko meille mikä helvetti tuo oikein oli?”

Taistelu oli ollut hirmuinen, mutta lopulta ylivoima oli kukistanut hirviön. Kuollessaan se oli mädäntynyt mustaksi limaksi seurueen silmien edessä, jättäen jälkeensä vain öljyisen iljettävän läntin lumelle. Ludo oli tehty aseettomaksi ja hän niiskutti hiljaa polvillaan alistuneena.

Godrai kohtasi Kapteenin katseen synkkänä ja pudisti päätää “Meillä ei ole riitaa kanssanne, haluamme vain ne kaksi joita tulimme hakemaan. Davokarin turmelus on merkinnyt heidät. Tuo olento oli Kammotus, olento ikimetsän pimeimmistä houreista. Viemme hänen veljensä ja saatte mennä rauhassa.”

Voima katosi Kapteenin kehosta ja hän tunsi päänsäryn sykkivän ohimoillaan. “Viekää hänet” Kapteeni huokasi kädellään viitaten. Silmäkulmastaan hän näki Thamonin tuijottavan haltiaa synkästi nuolen haavoittamaa kylkeään pidellen. “Thamon, anna olla. Ei nyt. Ei enää enempää verenvuodatusta.”

Haltia sitoi Ludon kädet nahkaremmillä, hyppäsi poronsa selkään ja katosi vankinsa kanssa lumisateeseen.

Comments

Mordjinni Mordjinni

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.